West Coast Sailing

Fuenrirolasta lähdettiin puolen päivän aikaan kohti Gibralttaria, matkaa noin 50 mailia ja alussa Tean kanssa kryssittiin myötä aallokossa – uusi kokemus lisää. Tuuli heikkeni kuitenkin niin paljon että jouduimme ajamaan koneella tunnin. Tämän jälkeen täysillä purjeilla 8 kts vauhdilla matka alkoi taittua ja lopulta isokin piti reivata ykkös reiville.

Gibralttari alkoi näkyä kuuden aikaan ja laiva, sekä radioliikenne kasvoi huimasti. Redillä olleiden laivojen välistä puikkelehdittiin satamaa kohti ja laivat vain lisääntyivät – yhdellä silmäyksellä niitä pystyi laskemaan yli kolmekymmentä kappaletta.

Satmaan tultaessa ”portti” oli kiinni ja kukaan ei vastannut vhf kutsuumme joten laitoimme veneen laiturin kylkeen kiini ja aloimme syödä – kello oli kymmenen illalla.

Juuri ruokailun jälkeen paikalle tuli poliisi kumiveneellä täysissä varusteissa (pistoolit ja rynkyt), he iloittivat että olemme yksityisalueella ja meidän tulee poistua ”go away” oli käsky.

Kone tulille ja matka viereiseen satamaan alkoi, sinne saatiin vhf yhteys mutta tilaa ei ollut joten ankkuriin uimarannan eteen.

Aamulla lähdettiin käymään Englannin puolella kajalla, hinta taso oli todella kova mutta elämys sinänsä nähdä ”englantilainen” ympäristö vanhoinen herrasmiehineen jotka kulkivat hienoissa vaatteissa sateenvarjoineen kujilla. Erikoisinta oli varmasti se, että lentokentän kiitoradan läpi kulki jalankulkijat ja autot – liikenne vain pysäytetään kun kone tulee tai lähtee. Vain 50 metrin päästä kiitotiestä on lähin venelaituri joten meteliä riittää jos tiuossa koittaa nukkua.

---