Niin se talvi vain on mennyt. Vene on ollut telakalla ja nyt sitä on alettu huoltamaan omaan käyttöön.
Tuontiveneissä on aina omat ”juttunsa” ja niin tässäkin. Pohjan joutuu varmasti tulevana talvena puhdistamaan ja maalaamaan uudelleen, myrkkymaalia on sen verran paksusti, että päällemaalaus ei toimi. Samoin vesirajan valkoinen raita oliki yllätyksenä valkoista myrkkymaalia – näin tietysti jottei kasvusto tarraa siihen kiinni.
Ruorin akselissa oli hiukan löysää ja vika oli kuluneessa puslassa, tällaista ei tietenkään kaupasta löytynyt joten se sorvattiin itse – sopivuus tuli hyvä.
Mekaniikkaa meni myös uusiksi. Potkuri on vaihdettu järeämpään ja isomalla peitolla olevaan, nyt pitäisi kulun parantua huomattavasti.
Veneen pinta oli todella likainen, pesuun käytettiin oksaalihappoa. Muutos on huomattava, tosin vieläkin on paikkoja jotka pitää paikkamaalata ja puleerata jotta pinta on asiallinen.
Kuvissa näkyy jo keulapotkurin asennusta mutta siitä toisaalla. Pesun jälkeen muutos oli valtava, nyt vene näyttää jo valkoiselta.
Septitankin tyhjennys on välimerellä suoraan mereen tyyppiä joten Suomessa pitää toteuttaa imutyhjennys mahdollisuus – tämän tein jo ennen matkaa Suomeen joten nyt toteutettiin ainoastaan pohjaläpiviennin ja letkujen uusinta. Vanhan hanan tilalle tuli uusi 2″ hana ja läpivienti joten koko kasvoi merkkittävästi.
Minkähän takia nuo läpiviennit on aina tyyliin kaapissa tai muissa ahtaissa paikoissa?
Sisälle on teetetty uudet istuintyynyt ja päälliset, uusi liesi hankittu (entinen oli läpi ruosteessa), sähköjä on tehty uusiksi, ikkunat on käyty läpi ja tiivistetty uudelleen jne… Tekemistä riittäisi vaikka kuinka, sparyhood, puomipeitto, bimini, keulan ja perän paikkausta (kolhut) – kaikkea ei edes viitsi luetella niin paljon ohjelmaa on luvassa mutta niin kai se aina on veneilyssä. Nyt olen kuitenkin keskittynyt niihin asioihin jotka helpoittavat veneen käsittelyä ja käyttövarmuutta.