West Coast Sailing

Guernseystä päästiin lähteään mukavalla säällä ja täysillä purjeilla, alussa oli vuoroveden, tuulen ja virtojen aiheuttama ”aallokko” jossa aallot velloivat joka suuntaan n 2metrisinä vaahtopäinä.

Kurssi oli suoraan yli kanaalin kohti Poolea. Poolen rannassa oli vastaavanlainen vesi ilmiö kuin lähtiessä Guernseystä. Rannassa laitettiin ankkuri mereen ja mentiin nukkumaan. Muutaman tunnin kuuttua virtauksen suunta oli muuttunut ja ruokailun jälkeen pääsimme ottamaan myötävirrasta ilon irti.

Myötäisessä mentiin 8-10kts vauhdilla kohti Doveria, yö meni hienosti ja laivat muuttivat kurssia muutamassa kohtaa ja ohittivat meidät siististi. Aamulla veneenseen saatiin lisää puhtia ja Alex ajoi pohjat koko matkalle 12.4kts myötäisessä pelkällä reivatulla isolla.

Doverin satamaan saavuttaessa vesi oli matalalla mutta vettä riitti kuitenkin hyvin saapuvien laituriin ajamiseen. Papereiden täyttämisen jälkeen saimme oman paikkamme numeron, tällöin vesi oli jo noussut sen verran että sulku avattiin ja pääsimme laituriin. Liian hienot sähköjärjestelmät satamassa aiheuttivat hämminkiä, varsinkinå kun vika oli laiturin tolpassa ja sitä koitettiin saada toimimaan.

Tunnin aherruksen jälkeen pyysimme vhf llä toimiston muuttamaan meille toisen tolpan käyttöön, sähköt toimivat heti – nyt nukkuun ja myöhemmin syödään.

Doverissa käytin tekemässä pieni bupi kierros, löytyi mukavia paikkoja kuten White Horse jossa keskusteltiin englantilais australialaisen vanhan pariskunnan kanssa. Tokaisin miehelle, että hän puhuu juuri niin kuin Mike Dundee. Rouva kertoi, että olivat juuri käyneet Walkabout Greekissä ja tässä ko elokuvan kuppilassa.

Kaikkiaan rentoa ohjelmaa ja tuulien kääntymisen odottamista, suora koilistuuli ja vastavirta eivät houkuttaneet jatkamaan.

Doverista päästiin lähtemään tiistaina klo 12 aikaan, satamasta pyydettiin VHF:llä lupa ajaa ulos ja hetken päästä meille vaihdettiin vihreä valo.

Suunta otettiin suoraan yli kanaalin ja siitä kohti pohjoista, nyt hyödynnetään virrat oikein. Ennen lähtöä kyselimme saksalaiselta naapuriveneeltä miten kannattaa ajaa pohjoiseen ja heidän ohjeensa olivat juuri se mihin olimme päätyneet itsekkin.

Hollanti kutsuu

Den Helder, on hieno paikka ja sataman täti hoitaa työnsä erittäin tunnollisesti. Satamaan saapuminen oli hiukan epävarmaa koska ”portti” josta satamaan ajetaan on vain 5 metriä leveä – kuinkahan tänne on saatu katamaraani sisälle?

PAlvelut pelaa, oma paikka löytyy ja sähköt pelaa kuten kuuluukin. Aletaan selkeästi olla jo lähempänä kotivesiä kun toiset veneilijät tulevat ottamaan vastaan laituriin.

Aamula pyörien vuokraus 1e /tunti ja kohti kyliä. Kilometrin jälkeen tuli vastaan merimuseo jonne oli pakko mennä käymään.

Seitkyt luvun sukellusvenen ja sen sisätilat ääniefekteineen ovat upea kokemus, voi vain kuvitella millaista näillä vehekeillä on sukeltaa maailman merillä.

Kaupungissa löydettiin kalaravintola ja sieltä otettiin loistavat lounaan tarjoilijan suosituksesta, olut kyytipojaksi ja hyvää oli. Kaupassa köynnin jälkeen jatkettiin takaisin veneelle, matkalla huomattiin kannabis ravintola ja ei kun sisälle.

Täällä kaverit kääri sätkiä pöydissä ja tiskiltä sai ostaa oman maun mukaisia tarvikkeita. Haisteltiin hetki tuota makeaa tuoksua ja päätettiin kuitenkin jatkaa matkaa kokeilematta itse kessuja.

Saksa kutsuu

Päivällä keli oli hieno, kryssillä 8kts ja meno hienoa. Saksa täältä tullaan.

Saavuttuamme satamaan buttergiel meidät ohjattiin alle 12m veneiden paikalle ja ahdastahan siinä tuli. Vene laituriin kiinni ja juhannusta viettään. Landausjuomat meni hujauksessa ja ruoka snapseineen päälle. Vauhti päällä ja yht äkiä kello on jo neljä aamulla joten nukkumattia tapaamaan jotta päästään huomenna jatkaan matkaa.

Aamulla kierros kylillä ja ostoksilla, ollaan selkeästi Saksassa, kaikki on systemaattista ja organisoitua.

Kello 13 otettiin suunta kanavan suuaukolle, myötävirta vie meitä koneella ajettaessa yli 8kts. Sululle tultaessa valot vihreänä ja veneitä menee sisälle sulkuun, lisää kaasua mutta 200m ennen sulkua valot punaiselle ja vhf:llä ei kukaan vastannut kun pyydettiin lisä aikaa että ehditään sulun sisälle.

Ei onnistunut, jäätiin 100m päähän joten täyskäännös ja ankkuriin odotteleen uutta vuoroa. Ruokailu sujuu ankkurissa mukavasti kun muut ajelevat ympyrää ja hermoilevat. Parin tunnin jälkeen sulku aukeaa ja vauhdilla muitten mukaan ja kohti Kielin kanavaa. Sulut itsessään ovat mielenkiinotiset, fendarit pitää laittaa roikkumaan aivan vesirajaan (käytännössä fendarin tulee maata vedessä) jotta niistä on hyötyä sulun sisällä olevasta kelluvasta laiturista joka on vain 10cm vesirajan yläpuolella – täällä pitää olla tarkkana jottei kiinnitä venettä kiinteisiin knaapeihin.

Kymmenen minuuttia ja ulos sulusta, nyt ollaan kanavassa seuraava vuorokausi, keula kohti ensimmäistä taukopaikkaa jossa ollaan yön yli.

Kanava

KAnava itsessään on aika tylsä, purjehtia ei voi ja laivoja saa väistellä jatkuvasti ja niitä riittää välillä tungokseen asti. Kanavan mielenkiintoisin nähtävyys on varmaan tuo vaijerilla kulkea ilma lossi. Tarinan mukaan sen perusti mies joka ei saanut merikapteenin tutkintoa läpi ja päätti alkaa liikennöimään ilmalossilla , sihen kun ei tarvita vastaava pätevyyttä. Itse lossi kulkee noin 50cm vedenpinnan yläpuolella ja kuljettaa niin autoja kuin ihmisiäkin.

Kiel

Kiel ja itämeri

Viimein ollaan kielissä, suihku ja nukkuun. Aamulla paikallisen sataman veneilijä kertoi, että täällä on maailman suurin regatta koko viikon. Ei muutakuin päivä lisää matkaan ja keskustaan katsomaan menoja. Voi todeta että kotimaassa olisi paljon opittavaa tapahtumien järjestämisestä. Mohito paukku maksaa 3e ja syödä saa 6e hinnalla possua vartaasta riittävästi.

Iltaisin on tunnettuja esiintyjiä laidasta laitaan, harmi että näitä ei ole aikaa jäädä kuuntelemaan.

Kaupunki itsessään on hieno ja viihtyisä, kojuja, kioskeja, kahviloita ym joka puolella. Muutaman sadan metrin välein on pakko pysähtyä kaville tms sillä näistä ei voi mennä ohi – kiireet tuntuu unohtuvan kaikilta.

Illalla otetaan suunta Ruotsiin, alku matka menee koneella tyynessä mutta klo 22 aikaan saadaan täydet purjeet ylös ja vauhtia kertyy heti yli 8kts, ruotsi täältä tullaan.

Välietappi Puttgarden

Välillä päätettiin vielä pysähtyä tuliasiostoksille Saksan Puttgardeniin, vene laituriin ja kauppaan. Hetken päästä paikalla oli poliisit ja siitä alkoi selvittely. Kaikki kuitenkin meni hienosti, oltiin tultu yksityisalueelle ilman lupaa (missään ei ilmoitettu että pääsy kielletty /kysy lupa), loppujen lopuksi viranomaiset auttoivat lastaamaan juomat veneeseen ja kaikki oli hyvin.

Nyt suunta Ruotsi ja Ystad

Ystad

Puttgarden Ystad väli meni helposti, meri tuntuu tyyneltä vaikka tuulta on – kaikki on suhteellista.

Ystadiin päästiin aamulla kello 8, kippari huolehtii veneestä ja nauttii aamuauringosta muiden nukkuessa. Ennen satamaa kippari teki miehistölle vielä aamiaiset ja tarjoili ne heränneille ennen satamaan tuloa. Nyt tuntuu että ollaan kotona. Apuisä tulee hakemaan autolla ja kohti Våxtorppia, nyt pästään saunaan ja huomenna lähdetään Göteboriin katsoon VOR veneitä ja siitä laivalle ja kotiin.