West Coast Sailing

Biskajalle lähdettiin Camarinaksesta tiistaina 5.5 klo 13.00, reittisuunnitelma mukaan Brestissä pitäisi olla viimeistään perjantaian 7.5 klo 24.00.

Alkumatkasta päästiin ajelemaan vasten vanhaa maininkia ja aaltoa noin tunnin verran koneella, tämän jälkeen saatiin reittipiste sen verran ulos satamasta että purjeet päästiin nostamaan. Reippaassa aallokossa ja isossa maningissa veneen keula sukelsi toistuvasti läpi aaltojen ja vesi tuli paikoitellen sparyhoodille saakka.

Matka taittuu hienosti, vauhtia on 7.0 kts kryssillä ja veneen käytöstä ei voi kuin ihailla. Puoli seitsemän aikaan alkuillasta keli on koventunut sen verran että iso otetaan kakkos reiville. Tuulen suunta on muuttunut joten genua rullataan sisälle ja näin saadaan mukava hiljaisuus ja vauhti veneelle – 6,9kts.

Illan mittaan aallokko ja tuuli yltyvät, tätä oli luvattu joten se oli jo tiedossa. Juniori ja Timo saivat lepovuoron koko yöksi ja Juho ja Antti ajavat yön yhdessä. Illalla ja yöllä Biskaja esittelee itseään, suurimmat aallot ovat valtavia. Veneen takana kohoaa tuon tuosta valtaisia sinisiä vesimassoja jotka näyttävät tulevan päälle, vene nousee aallolta toiselle ja vielä kolmannellekin – tämän jälkeen lähdetään surfaamaan alaspäin ja pisimmillään surfataan helposti yli 30 sekuntia. Tätä toistettaessa hymy leviää kasvoille ja vauhti on loistava.

Seuraava aamu tuo tasaisen tuulen ja pienentyneen mainingin, viimein nukkumaan kello on 8 aamulla ja yöllä sai nukkua pikaisen tunnin pätkän. Aurinkoinen päivä vie tuulen lähes nollaan, tämäkin oli ennustettu mutta matka jatkuu hienosti.

Juniori kokkaa pihvit ja taikoo salaatit, autopilotti ajaa ja saamme syödä rauhassa. Keskiviikkona klo 19.30 ollaan puolivälissä, aikataulusta 10 tuntia edellä.

Pulloposti mereen ja Espanjan lippu vaihtuu Ranskan lippuun, yksi etappi on takana ja delfiinit tulivat tervehtimään /todistamaan hetkeä jota olimme odottaneet.

Illalla klo 21 keli on täysin tyyni, kone tulille ja eteenpäin jotta pääsemme kiinni tuulirintamaan joka lähestyy meitä. Yö ajetaan rauhaisessa kelissä ja nyt on aikaa nukkua, aamulla klo 10 kone vaimenee ja täysillä purjeilla päästään torstai päivään. Juniori loihtii aamiaisen joka on vertaansa vailla – hienoa työtä keinuvassa veneessä ja vaatimattomista aineksista.

Puolen päivän aikaan tuuli alkaa yltyä, nyt mennään. Vene kulkee jatkuvasti kryssillä 8-9kts ja meno on todella rauhallista. Puolenpäivän jäkeen iso pitää reivata ykköselle, vauhti kasvaa. Kello 15.00 ohitamme paikan joka oli laitettu reittisuunnitelmaan klo 24 kohdalle, ollaan 9 tuntia edellä aikataulusta.

Koko päivä saadaan purjehtia hienossa tuulessa ja pieni vesisade ei haittaa. Kippari pääsee koittamaan miten vene liikkuu – huiput 9,7 kts kryssillä. Tästä motivoituneena muutkin haluavat kokeilla, kippari lupaa tequila pullon sille joka saa 10 kts vauhdin -sääntöjä olisi kannattanut täsmentää. Timo tulee puikkoihin ja ottaa tiukan kryssin päälle slöörin ja saa tuon 10 kts mittariin- no pullohan ei ollut täysi (jokainen tiesi) ja toiseksi kaikki jaettiin tasan eli voittajia kaikki.

Veneeseen saatiin vieraaksi, pääskynen tai jotain – ainakin saman näköinen mutta sininen, tämä kaveri oli todella väsynyt ja taisi olla hiukan eksynytkin.

Myöhemmin kyytiin hyppäsi vielä useampi lintu ja päättivät alkaa nukkumaan kun kyyti oli hyvää.

Illan pimetessä vedessä alkaa näkyä kiiltävää planktonia tai mitä lie, hienon näköistä kuitenkin.

Brestiä lähestyttäessä klo 01.00 yöllä kone pääsee töihin, tuuli on 1ms ja suoraan vastaan. Veneen vasemmalla puolella näkyy punaisia ja vihreitä valoja todellinen sekasotku, hetken päästä huomaamme että ranskikset on alkaneet purjehtia kilpaa.

Vastavirtaan ajeltaessa nopeus on vain 3kts luokkaa mutta virran suunnan käännyttyä mennään jo lähes 8 kts vauhdilla kohti satamaa. Satama on erittäin suojaisa ja siisti, vuorovesi humppaa kahdesti vuorokaudessa 6metriä ylös ja alas – käsittämätöntä näin suomalaisen silmistäkatsottuna.

Mitä tämä kuuluisa Biskaja sitten antoi?

Yhden unohtumattoman kokemuksen ja saavutuksen kaikkine elementteineen, kuten unenpuute, suuret aallot, hyvät purjehdus kaverit, loistavat ruuat ja paljon muuta, yllätyksiä ei tullut. Tarkoin harkittu ja valittu sääikkuna takasi hienon matkan josta sai nauttia kokoajan. Moottori ei tehnyt töitä paljoakaan ja matkaa tuli kaikkiaan 390 mpk – aikaa kului 2vrk 12 tuntia.

Laituriin kiinnityttiin perjantaina klo 6.30 aamulla, kiitos kaikille mukana olijoille.

Biskaja täytyy kokea itse, muuten sen merkitystä purjehtijalle ei tiedä.

---